Oman alan normit vs. omat työskentelytavat näissä kahdessa on ainakin mun kohdalla iso ero
Jokaisella alalla on omat työskentelytavat ja käytännöt, jotka ohjaavat ammattilaisten toimintaa. Graafinen suunnittelu ei ole poikkeus, sillä myös tällä luovuutta vaativalla alalla on vakiintuneita toimintatapoja. Kuitenkin, kuten monella muullakin alalla, nämä normit eivät välttämättä sovi kaikille suunnittelijoille tai heidän asiakkailleen. Tässä blogitekstissä tarkastellaan alan normeja ja sitä, kuinka omat tavat voivat tuoda lisäarvoa sekä suunnittelijalle että asiakkaalle.
Tämä on alan normi: Vastaa -> Odota -> Valmis
Usein graafisen suunnittelun projektit etenevät siten, että asiakas vastaa kysymyksiin, kertoo omasta yrityksestään ja toiveistaan ja jää sitten odottamaan suunnittelijan lopputulosta. Jonkin ajan kuluttua asiakkaalle toimitetaan valmis logo, mainosmateriaalit tai kokonainen visuaalinen, jota asiakas sitten voi kommentoida vasta, kun kaikki on valmista. Usein hintaan kuuluu myös rajoitettu määrä korjauskierroksia esim. 1 tai 2. Tämä perinteinen tapa voi kuitenkin työllistää myös suunnittelijaa useita turhia työtunteja. Usein asiakkaat myös haluavat olla mukana prosessissa jo paljon ennen lopputuloksen näkemistä.
Mun tavat: Vastaa -> Kuule -> Vaikuta -> Kommentoi -> Valmis
Omien tapojeni mukaan asiakkaat saavat vastata alkukyselyyn aivan samalla tavalla kuin perinteisessä mallissa. Mutta tässä vaiheessa ero tuleekin esille. Asiakkaat eivät jää odottamaan valmista lopputulosta, vaan he pääsevät kuulemaan ja näkemään suunnitteluprosessin eri vaiheita. He voivat kommentoida luonnoksia ja vaikuttaa niihin mahdollisesti itse.
Miksi sitten haluan asiakkaiden osallistuvan prosessiin?
Koska tiedän, kuinka tärkeää on, että visuaalinen ilme miellyttää asiakasta. Visuaalista ilmettä ei pitäisi koskaan suunnitella se edellä mikä näyttää hyvältä, mutta se täytyy asiakkaasta tuntua omalta ja miellyttää myös omaa silmää. Jos se ei myös näytä kivalta, ei sitä tulla käyttämään.
Asiakkaan osallistuminen ei tarkoita sitä, että lopputulos olisi heikompi tai sekavampi. Päinvastoin, se takaa sen, että asiakas on tyytyväinen lopputulokseen, koska hän on voinut vaikuttaa siihen koko prosessin ajan. Ja koska muutokset ovat mahdollisia ja helppoja tehdä matkan varrella, vältetään suuremmat yllätykset ja turhat korjaukset jälkikäteen sekä useita työtunteja.
Miksi sitten poikkean alan normeista?
Ensinnäkin, haluan, että jokaisella asiakkaallani on mahdollisuus vaikuttaa koko projektiin sekä lopputulokseen. En halua, että he joutuvat vain hyväksymään sen, mitä olen suunnitellut ilman mahdollisuutta kommentoida tai vaikuttaa siihen. Asiakkaan tyytyväisyys ja vastuullisesti toteutettu ilme on mulle tärkeää, ja osallistava suunnitteluprosessi on yksi tapa varmistaa se.
Toiseksi, uskon vahvasti siihen, että suunnitteluprosessin aikana tehdyt muutokset ja parannukset voivat tehdä lopputuloksesta entistä paremman. Monesti asiakkaalla on arvokkaita ideoita ja näkemyksiä, jotka voivat rikastuttaa suunnittelutyötä. Miksi siis sulkea pois näitä mahdollisuuksia?
Kolmantena mun tapa mahdollistaa myös sen, että jokainen pienikin muutos on usein paljon helpompi tehdä ja siksi mun palvelut sisältävätkin aina kaikki tarvittavat editointikierrokset. Joita ei muuten usein edes tarvitse monia, koska asiakas pääsee vaikuttamana jo suunnitteluvaiheessa ja kommentoimaan mun ideoita.
Kaiken kaikkiaan, vaikka alan normit voivat toimia joillekin suunnittelijoille ja asiakkaille, eivät ne ole yhteydessä mun arvomaailmaan ja tapoihin auttaa asiakkaitani. Tää mun tapa tuo asiakkailleni lisäarvoa ja mahdollistaa myös mun arvojen mukaisen toiminnan sekä vaikuttaa positiivisesti myös palveluideni sisältöön sekä hintaan. Jokainen suunnittelija voi mukauttaa työtapansa omien arvojensa ja asiakkaidensa tarpeiden mukaan, ja juuri tämä voi olla se tekijä, joka tekee sinusta ja yrityksestäsi erilaisen.
Jaa ihmeessä omia ajatuksiasi oman alasi normeista joko kommenteissa tai laittamalla mulle viestiä vaikka instagramin puolella.